Syysloma

Syysloma viikko on nyt ohitse ja huomenna on aika palata kouluun syksyisen sateen saattelemana.

Paljon kaikkea kivaa on kuitenkin ehtinyt tapahtua!

Syysloma-viikkoa edeltävänä viikonloppuna oltiin perheen kanssa Siikarannassa Nuorten foorumissa, eli perheisiin sijoitetuille nuorille järjestetyssä viikonlopputapahtumassa, jossa pääsin yhdessä erään toisen Stadin Vahvojen Vaikuttajien eli SVV:n (perhehoidon nuorten kehitysryhmä, jossa olen ollut mukana viime keväästä asti) edustajan kanssa kokeilemaan vähän vetämistäkin.

Viikonloppu oli mielenkiintoinen. Siihen sisältyi lauantaina perheeseen tulemisen pohdiskelua Selviytyjien kanssa, sunnuntaina jälkihuolto-info ja paljon hyvää ruokaa!

Itse syysloma-viikko aloitettiinkin sitten maanantain yllätys-synttäreillä.

Pakko sanoa, että synttäreiden suunnittelussa ja toteutuksessa oli haasteensa, ja päädyimmekin aikamoiseen juonitteluun ja lopulta siihen, että vain pyysimme synttäri-sankariamme Aidaa tulemaan kanssamme "katselemaan leffoja".

Vähän jotain yllättävää kai siihen kumminkin saatiin ja vietettiin mukava ilta singstaria laulaen, pokeria pelaten ja tietty syöden!

Tiistaina oli aika lähteä Tampereelle. (Koska se on kivaa!)

Lähettiin aamulla 9.20 Kiasmalta Onni-bussilla kohti Tampereen Kalevaa. Bussimatka meni nopsaan "tipoteerauksen" ja persimojen merkeissä, Perillä sitten lähettiin tutkailemaan Tamperetta ilman meijän Tampereen-tuntijaa, joka sitten lopulta tuli junalla muutaman tunnin odottelun jälkeen.

(Todellisuudessa vaan käytiin Mäkissä ja pyörittiin Prismassa ennen, kun älyttiin lähteä bussilla keskustaan.)

Kun Tampereen-tuntija sitten saapui suunnattiin läheiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää ja kännykkäpinoakaan ei unohdettu!

Sieltä sitten matka jatkui Koskikeskukseen, jossa pyörittyämme palasimme Helsinkiin junalla.

Keskiviikko vierähti poikaystävän kanssa rennoissa merkeissä ja torstainakin kävin vain Aulonan kanssa Itiksessä pyörähtämässä ja hoitamassa koiraa. (Toki piti myös siivota ja hoitaa koulujuttuja.)

Perjantaina tuli Saana.

Se päivä meni sitten kai lähinnä Itiksessä pyöriessä ja "shoppaillessa".

Toki käytiin myös kiinalaisessa syömässä ja jutustelemassa.

Kevätkääryleitä, friteerattua banaania ja jätskiä ja kolme pientä ruokaa: tulista nautaa, possupalleroita ja kanaa. Nam!

Lauantai sitten saman tapaisissa merkeissä, joskin käytiin ratikka ajeluilla. Eli siis kaupoissa ja kaupungilla pyörimistä syömistä unohtamatta ja käytiin hiljaisuuden kappelissakin. Haettiin maistiaisia ja bussilipun kuoria, tuoksuteltiin hajuvesiä ja ihailtiin säihkyviä kimmellys himmellyksiä.

Näitä herkkuja ostettiin aamupäivästä...

Ja näitä sitten iltapäivällä.

Illalla päädyttiin meille pelaamaan korttia rauhallisest ja välillä vähemmänkin rauhallisesti.

Siinä samalla sitten juteltiin ja syötiin sipsejä.

Tänään olikin sitten jo aika sanoa Saanalle ja oikeastaan lomallekkin heipat ja kaivaa koulukirjoja esiin. Että, seuraavaa lomaa odotellessa!

Ja jos ette sitä vielä huomanneet, niin pakko mainita että on ollut aikamoista syömistä koko syysloma xD

Mitä MINÄ haluan?

Se on ihan pirun hyvä kysymys. Ja minulla ei ole hajuakaan vastauksesta!
Koko tähän astisen elämäni se, mitä minä "haluan" on määräytynyt joko sen mukaan, mitä joku muu tahtoo tai ihan vain ulkoa tulleiden odotusten ja olettamuksien mukaan. Elämällä oli oma polkunsa, jota sen vain täytyi kulkea. Omilla ajatuksillani ja mieliteoillani ei ollut väliä.
Vasta hiljattain, ehkä lukion alkamisenkin myötä olen herännyt ajattelemaan, että ehkä elämä voi olla muutakin, kuin jokin ennalta määrätty kaava, jota vain seurataan.

Pelkään valintojen tekemistä lukiossa. Pelkään sitä, kun lukio loppuu. Pelkään elämäni kulkevan ohitseni ilman että ehdin elää sitä.

Elämäni ei ole huonoa, olen siihen tyytyväinen, mutta tahtoisin osata ja uskaltaa unelmoida. Sekä suuria, järjettömiä unelmia, joilla on häviävän pieni mahdollisuus toteutua, että tavallisia, pieniä arkipäivän unelmia. Uskon, että unelmat ovat tärkeitä, sillä niistä on ihana unelmoida ja niistä muodostuu tavoitteita, jotka ohjaavat meidän ja elämämme suuntaa.
Toisaalta on hyvä elää hetkessä. Tehdä sitä, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu, eikä murehtia tulevaisuutta. Elämä ei ikinä kulje täysin suunnitelmien mukaan, joten suunnitelman muutoksia ei kannata murehtia. Harvemmin tapahtuu mitään, mistä ei voisi päästä yli ja eteenpäin.

Jos aina vain elämme huomisessa emme kerkeä elämään päivääkään ennen kuolemaa.

Elä siis hetkessä. Nauti siitä, mitä teet ja jos et, niin tee jotain, mistä nautit.
Ja ennen kaikkea usko itseesi, sillä elämä on avoin mahdollisuus!