Mitä MINÄ haluan?

Se on ihan pirun hyvä kysymys. Ja minulla ei ole hajuakaan vastauksesta!
Koko tähän astisen elämäni se, mitä minä "haluan" on määräytynyt joko sen mukaan, mitä joku muu tahtoo tai ihan vain ulkoa tulleiden odotusten ja olettamuksien mukaan. Elämällä oli oma polkunsa, jota sen vain täytyi kulkea. Omilla ajatuksillani ja mieliteoillani ei ollut väliä.
Vasta hiljattain, ehkä lukion alkamisenkin myötä olen herännyt ajattelemaan, että ehkä elämä voi olla muutakin, kuin jokin ennalta määrätty kaava, jota vain seurataan.

Pelkään valintojen tekemistä lukiossa. Pelkään sitä, kun lukio loppuu. Pelkään elämäni kulkevan ohitseni ilman että ehdin elää sitä.

Elämäni ei ole huonoa, olen siihen tyytyväinen, mutta tahtoisin osata ja uskaltaa unelmoida. Sekä suuria, järjettömiä unelmia, joilla on häviävän pieni mahdollisuus toteutua, että tavallisia, pieniä arkipäivän unelmia. Uskon, että unelmat ovat tärkeitä, sillä niistä on ihana unelmoida ja niistä muodostuu tavoitteita, jotka ohjaavat meidän ja elämämme suuntaa.
Toisaalta on hyvä elää hetkessä. Tehdä sitä, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu, eikä murehtia tulevaisuutta. Elämä ei ikinä kulje täysin suunnitelmien mukaan, joten suunnitelman muutoksia ei kannata murehtia. Harvemmin tapahtuu mitään, mistä ei voisi päästä yli ja eteenpäin.

Jos aina vain elämme huomisessa emme kerkeä elämään päivääkään ennen kuolemaa.

Elä siis hetkessä. Nauti siitä, mitä teet ja jos et, niin tee jotain, mistä nautit.
Ja ennen kaikkea usko itseesi, sillä elämä on avoin mahdollisuus!