Itse tein romaanin käsikirjoituksen ja siitä julisteen. Työni oli esillä koulun ruokalassa muiden töiden kanssa ja minulta myös kysyttiin pari kysymystä auditoriossa olleiden esitysten ohella.
Tässä juhlaporukkaa, oikealta vasemmalle: minä, Liisa.V, Pihla ja Liisa.M.
Muilla on kädessään kuppikakut, jotka eräs ysi oli projektinaan tehnyt ja lopuksi jakanut muille.
(Itse olin jo ehtinyt syödä omani)
Tässä vielä se, miltä työni esittelyssä näytti. (Vihkosia oli useampi)
Ja vielä tuo vihkonen tähän:
Tavallisen Ainutlaatuista.
Jokaisella on oma porukkansa.
Melanie on ystävänsä Adenan kanssa porukassa, jossa kaikki ovat jollain tapaa
erilaisia. Täytyy olla erilainen erottuakseen joukosta ja täytyy erottua
joukosta ollakseen jotain. Se on Melanielle totuus, kunnes hän tapaa Millan,
tavallista tavallisemman tytön, joka laittaa liikkeelle ajatuksen siitä, ettei
välttämättä tarvitse olla erilainen ollakseen erityinen. Mutta miten Melanie
voi olla Millan kanssa joutumatta porukkansa hylkäämäksi? Ja löytääkö
Melanie lopulta itsensä paineiden ja odotusten viidakosta?
Melanie on stressaantunut ja harmissaan, eikä osaa nauttia elämästään. Hänellä on oma erilainen tyylinsä, johon kuuluvat kiharoille laitetut siniturkoosit hiukset, hameet, korkokengät, söpöt paidat ja viimeistellyt meikit. Hän kyllä rakastaa tyyliään ja se on osa häntä, mutta se on vienyt vallan hänen elämästään. Melanien tyyli tekee hänestä erilaisen ja ilman sitä hän ei olisi mitään, tai niin hän ainakin kuvittelee, sillä hän on ystävänsä Adenan kanssa porukassa, jossa kaikki ovat jollain tapaa erilaisia. Se, että täytyy olla erilainen erottuakseen joukosta ja täytyy erottua joukosta ollakseen jotain on heille totuus. Myös Melanielle, kunnes hän tapaa Millan.
Milla sattuu matematiikan tunnilla päätymään Melanien pariksi. Melaniella on tunnilla vaikeuksia pysyä opetuksen perässä, joten Milla auttaa häntä. Apu on myös läksyissä tarpeen, niimpä he sopivat tapaavansa läksyjen merkeissä kerran viikossa. Melanien porukka ja Adena suhtautuvat huonosti Millaan porukoineen, niimpä Melanie päättää olla kertomatta tapaamisista heille.
Läksyjä tehdessä Melanien ja Millan keskustelut ajautuvat myös täysin kouluun liittymättömiin aiheisiin. Kun Milla kyselee Melanielta hänen mielenkiinnon kohteistaan hän ei aluksi osaa kertoa mitään, mikä ei liittyisi hänen tyyliinsä, mutta kun Milla vakuuttaa kaikilla olevan jotain ja pistää hänet miettimään tarkemmin hän huomaa itsestään erilaisia, yllättäviäkin puolia. Niimpä Melanie saa vielä kouluaineitakin tärkeämpää opetusta siitä, mitä todella on olla oma itsensä.
Melaniella alkaa kamppailu itseään ja ympäristön asettamia paineita ja odotuksia vastaan. Hän ostaa uusia, tyyliinsä sopimattomia vaatteita. Hän päättää laittaa vaatteet kouluun, epäröi, mutta pukee ne kumminkin päälleen ja lähtee. Kesken matkan hän kääntyy ja palaa vaihtamaan tavanomaiset vaatteensa. Muutaman päivän päästä sama tapahtuu uudelleen, mutta tällä kertaa Melanie unohtaa avaimensa kotiin, eikä pääse vaihtamaan vaatteitaan.
Koulussa kaikki huomaavat Melanien normaalista poikkeavat vaatteet. He ihmettelevät niitä, kommentoivat niitä ja kyseenalaistavat ne. Moni jopa järkyttyy äkillisestä muutoksesta. Adena varsinkin pitää vaatteita jonkinlaisena huonona pilana. Melanie masentuu kaikesta negatiivisesta huomiosta ja kotiin tullessaan heittää vaatteet samantein myttynä nurkkaan.
Seuraavana päivänä Melanie on koulussa hyvin hermostunut. Hän vilkuilee varuillaan ympärilleen ja tuntee jatkuvasti tuijotusta selässään. Koko tavallisesta ajatusmaailmastaan poikkeaminen kaduttaa häntä ja hän päättää peruuttaa tämänpäiväisen tapaamisensa Millan kanssa. Mutta kun hän matikan tunnilla ottaa asian puheeksi Milla keskeyttää hänet heti todeten, että Melaniella on huolia, joista hänen täytyy kertoa.
Puhuminen helpottaa Melanien oloa ja Milla valaa häneen lisää itsevarmuutta. Sillä ei ole väliä, mitä muut ajattelevat. Tärkeää on vain se, että itse on tyytyväinen. Vaikka Melanie sillä erää jättääkin muutoksen sikseen ajatus siitä jää yhä itämään hänen mieleensä.
Eräs matematiikan tunti loppuu ennen aikojaan ja koska sen jälkeen on ruokailu lähtee Melanie Millan kanssa ruokalaan. Milla ja hänen ystävänsä ovat tavallisia, eikä heihin normaalisti kiinnitä paljon huomiota, mutta Melanie huomaa, että heillä on mielenkiintoisia mielipiteitä ja ajatuksia.
Keskustelu tempaa Melanien mukaansa siinä määrin, että hän havahtuu siitä vasta, kun Adena koskee häntä olkapäähän. Adena on ärtynyt siitä, että Melanie on Millan pöydässä, mutta antaa asian olla sillä kertaa. Melanie siirtyy hänen kanssaan heidän vakio pöytäänsä, mutta muiden jutut kuulostavat turhanpäiväisiltä ja Millan ja hänen porukkansa pöytä kaihertaa Melanien mieltä.
Viikonloppuna Melanie ja Adena tapaavat, niinkuin aina joka toinen viikonloppu hiusten laiton merkeissä. He ovat sopineet tapaavansa Adenan luona ja Melanie käy ostamassa hiusvärin ennen sitä. Hän on kulkemassa kohti erikoisvärejä myyvää liikettä, mutta hetken mielijohteesta poikkeaakin tavarataloon ostamaan tavallisen värin.
Adena on järkyttynyt ja tuomitseva, mutta Melanie saa siitä vain lisää puhtia ja lyhyen kiistan jälkeen Adena laittaa hänelle värin.
("Mitä toi on?" Adena kysyy tuijottaen järkyttyneen ja epäilevän näköisenä kädessäni olevaa maantienharmaata hiusväri purkkia. "Ajattelin vaihtaa väriä vähän luonnollisempaan."
"Mitä? Ethän sä voi! Sun hiukset ja tyyli on sun juttu. Ne on se, mikä tekee susta erilaisen, ainutlaatuisen! Siis sä et vaan voi! " katson häntä kylmästi silmiin “Mä en vaan voi, vaan mä myös aijon!”)
Kun kummankin hiukset on laitettu he päättävät lähteä shoppailemaan yhdessä sillä on sateinen lauantai, eikä heillä ole muutakaan tekemistä. He kiertelevät kaupoissa, bongailevat kivoja vaatteita ja välillä joitain aivan kauheita. Heillä on todella hauskaa yhdessä ja he unohtavat aijemman pienen erimielisyytensä.
He käyvät syömässä ja Adenan täytyy käydä vessassa. Melanie sanoo käyvänsä sillä välin viereisessä kaupassa. Kun Adena ei ole paikalla hän katselee yksinkertaisia t-paitoja, huppareita, pitkähihaisia, housuja ja muuta sellaista. Hän nappaa mukaansa lökärit ja suuren pehmeän hupparin ja käy sovittamassa niitä. Ne ovat päällä ihmeen mukavat ja hän päättää ostaa ne.
Kun Melanie on kassalla ilmestyy Adena hänen viereensä. Iloisena Adena kysyy, mitä Melanie ostaa, mutta tuomitsee ostokset samantein. Melanie suuttuu ja lähtee paikalta, eivätkä he enää puhu viikonlopun aikana.
(“Mitäs löytyi?” Adena hihkuu iloisesti ottaen minua käsivarresta kiinni. “Lökärit ja huppari.” vastaan hymyillen hieman ja osoitan ostoksiani. Adenan ilme hyytyy ja hän päästää kädestäni irti. “Miten niin lökärit?” Adena kysyy hämmentyneenä vino hymy huulillaan kuin toivoen, että vitsailen. “Eihän ne oo ollenkaan sun tyylii!” nyt sävy on jo moittiva. “No nyt on!” tiuskaisen ja marssin ulos kaupasta)
Maanantaina koulussa Melanie ei nää Adenaa ennen ruokatuntia ja kun hän tulee ruokalaan Adena ja muu porukka on jo siellä. Hän epäröi pitkään, mutta lähtee kumminkin hitaasti kävelemään pöytää kohti. Hänen kävellessään hän huomaa Millan ystävineen vähän taaempana. Hän kävelee porukkansa ohi vilkaisemattakaan heihin ja jättää heidät hämmentyneinä taakseen mennessään Millan viereen istumaan.Milla ja muut ottavat Melanien ystävällisesti vastaan, mutta ihmettelevät miksei hän ole oman porukkansa kanssa. Melanie kuittaa kysymykset hänen ja Adenan mahdollisesta riidasta hymyillen ja heilauttaen kättään kevyesti.
Koulun jälkeen Melanie on lähdössä kotiin, kun Adena pysäyttää hänet pihalla. Adena tivaa häneltä, mikä häneen on mennyt. Melanie syyttää Adenaa siitä, ettei tämä onna hänen olla oma itsensä ja hyväksy häntä sellaisena, kuin hän on. Heillä menee välit poikki.
Aluksi Melanie on onnellinen. Hän viihtyy Millan ja muiden kanssa ja ottaa ulkonäkönsä äärimmäisen rennosti. Mutta kun hän ei ole yli kuukauteen ollut väleissä parhaaseen ystäväänsä se alkaa näkyä. Hän vilkuilee Adenea koulussa ja muistelee heidän uhteisiä hetkiään. Hänestä tulee hiljainen ja hän on usein omissa maailmoissaan. Pian hän huomaa olevansa onneton ja Milla huomaa sen myös.
Milla pitää Melanielle vakavan puhuttelun ja käskee häntä sopimaan välinsä Adenan kanssa. “Et ole nytkään oma itsesi ja menetit myös hyvän ystävän. Mikään ei ole sen arvoista!”
Vielä samana iltana Melanie soittaa Adenalle ja pyytää häneltä anteeksi. He puhuvat pitkään ja ovat molemmat pahoillaan käytöksestään. He sopivat riidan ja puhelun lopuksi Melanie pyytää, että he voisivat tavata seuraavana päivänä koulun lähellä olevassa kahvilassa. Niin että myös Milla on siellä. Adena aikoo kieltäytyä, mutta myöntyy, sillä pakko kai se on jossain vaiheessa tehdä.
Kun he sitten tapaavat kahvilassa Melanie istuttaa heidät alas esittelee heidät toisilleen ja toteaa, että vaikka he eivät siitä pitäisi he kumpikin ovat hänen hyviä ystäviään ja hänelle tärkeitä ja heidän on vain hyväksyttävä se.
Keskustelu on aluksi vaivaantunutta, mutta vähitellen se lähtee liikkeelle. Milla ja Adena huomaavat että heillä onkin yllättävän paljon yhteistä ja he tulevatkin hyvin toimeen.
Kaikista kolmesta tulee hyvät ystävät. Melanie on yhdistänyt heidät ja samalla löytänyt oman tyylinsä, joka on tavallinen, mutta johon kuuluu suloisia yksityiskohtia ja hänen näköisiään vaatteita. Loppujen lopuksi ystävyys täysin erilaisten ihmisten kesken ei ollutkaan mahdotonta.
Tämä on siis lyhyesti romaani, jonka toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kirjoittamaan romaaniksi saakka. Saa nähdä riittääkö aikaa ja kärsivällisyyttäkin (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Laita kommenttia, jos siltä tuntuu (; *: